Mikä kissan pissan lemu.

Eilen illalla tein lapsen lierihatun Ottobren nettikaavalla. Minulla oli talvella varastoon ostettua kiinnisilitettävää tukikangasta, jota en ollut aiemmin käyttänyt - pussi oli lojunut ompelupöydän alla siististi varastoituna. Kangasta silittäessä ihmettelin, että onpas kankaan liimassa aika voimakas haju, kunnes tajusin hajun olevan kyllä vanhaa kissanpissaa. Oli sitten jossain vaiheessa joku käynyt siellä ompelupöydän alla pissillä ja tietysti kaikki käyttämättömät tukikankaat pissaantuneet. Hattu joutui pesuun ennen käyttöönottoa, olinhan jo ehtinyt silittää kankaat lieriin kiinni. Pesin ne käyttämättömätkin kankaat, saa nähdä, jäikö niihin yhtään liimaa enää.

Hatun varsinainen kangas on parisen viikkoa sitten kirppikseltä ostetusta tyynyliinasta. Vuori on valkoista lakanaa, jonka ostin uutena varta vasten ompelutarkoitukseen.

Kukkaisa kierrätyshame

Tänään tein parin viikon takaisesta kirppislöytöpussilakanasta itselle hameen samalla kaavalla kuin viimeviikkoisen taskuhameen. Jätin siitä kuitenkin vetoketjun pois ja korvasin sen etukappaleelle leikatulla halkiolla ja nepeillä. Yksi tasku eteen käytännöllisyyttä tuomaan, helmaan ja taskunsuuhun mustaa vinonauhaa antamaan värille vähän ryhtiä.
Valoisa foto sadepäivänä olis kiva ylläri. Kukahan ostaisi uuden kameran.
Marski oli muuten saanut viime perjantaina saalista. Mikä lie pikkulintu... mutta ainakin Marski oli ylpeä tekosistaan ja toi saaliin mamille ja isille nähtäväksi.

Banaani-suklaa-apinavaipat vaniljatäytteellä

Erään nettikaupan poistokorissa sattui olemaan sentilleen kaavan korkuinen pala apina-PULia, joten sen oli selvästikin päädyttävä juuri meidän vauvan vaippoihin. Tänään sitten ompelin kaksi sivunepillistä taskuvaippaa. Sisäpintana näissä on ruskea coolmax.

Täytteeksi urakoin jo aiemmin tällä viikolla pinon hamppujoustofroteisia taittoimuja - metristä joustofroteeta tuli yhdeksän imua, ehkä parin kestositeen tai jokusen liivinsuojan verran jäi kangasta yli. Taittamattomana näissä on kaksi kerrosta tuota hamppua, koko on n. 22x35 cm. Kaksinkerroin taitettuna ovat juuri sopivia 4-kerroksisia imuja taskuihin.

Iloinen kierrätyshame

Päivän sotku -kuvassa on tällä kertaa ihan tuoretta tavaraa. Sain äskettäin uudelleenkäytettäväksi vanhan ja tosi käytetyn Marimekon Iloisen takin. Kaikki alkuperäiset napit olivat kadonneet ja kangas oli tosi kulunutta varsinkin hartioista. Tämä kangas, paksu tukeva puuvilla, muuttuu mielestäni kuitenkin farkkujen tapaan vain paremmaksi kuluessaan.
Tein mekosta itselle hameen Suuren Käsityölehden (11-12/2008) "maailman helpoimmalla" hameen kaavalla. Kankaanväristä vetoketjua ei sattunut varastossa olemaan, joten otin sitten reilusti erivärisen. Vyötärönauhaan lisäsin vielä yhden nepin varmistamaan vetoketjun kestävyyttä.

Sitten vielä autenttista valvontakameran kuvaa meidän hiekkalaatikolta. Sisäsiistejä kissoja.

Sydänmekko

Olin ostanut tämän Tampellan kankaasta tehdyn lasten pussilakanan joskus ehkä 8-9 vuotta sitten kirppikseltä. Nyt vihdoin löytyi sille oikea aika ja paikka. Mekon kaava on Modasta, olikohan numero 3/2004, ja koko on 110 cm. Tuo mekon pitsinauha on muuten myös samasta pussilakanasta purettu. Vain vinonauha oli ennen käyttämätöntä, tosin sekin on kirppikseltä ja pakkauksesta päätellen ainakin 80-luvun, ellei jopa 70-luvun tavaraa.

Tänään tarttui kirppikseltä mukaan tällainen astia. Minulla ei ole aavistustakaan mikä se on, siksipä se pitikin ostaa. Pyöreän osan halkaisija on noin 11 cm. Materiaaliltaan astia on ilmeisesti jotain keramiikkaa, mitään leimoja tai muita merkintöjä ei ole. Vähän kuin tuhkakuppi, muttei kuitenkaan ehkä ihan...?

Kesän kirppiskausi avattu

Minulla kesään kuuluu ehdottomasti kiertely maakunnan kylien pikkukirppiksillä. Nyt on sitten tältä osin kesäkausi avattu ja muutama kiva pikku löytökin tullut tehtyä. (Minä muuten tykkään älyttömästi värikkään pyykin levittämisestä pyykkinarulle aurinkoisena päivänä. Pyykin värit vaan hehkuvat niin ihanasti keskenään - lempparipyykissä on mahdollisimman paljon raitapaitoja ja retrokankaita iloisesti sekaisin.)
Tuosta sini-turkoosi-kukallisesta Tampellan paksusta puuvillasatiinisesta pussilakanasta olen erityisen iloinen, vaikka se vähän kellarille tuoksahtaakin. Kangas on tukevaa, pussilakanaksi mielestäni aivan liian paksua, joten eiköhän tästä joskus jotain muuta synny. Värin ja kuvion takia piti ostaa myös pinnasängyn keltainen lakana ja vihreäkuvioinen paita, niistä teen jotain ihan muuta. Tuo keltainen olisi aika ihana hameena, ja vihreä vaikka lapsen mekkoon... Punainen sydänpussilakana on omasta lapsuudestani.
Aika hauska löytö oli myös kännykkäkuvioinen kravatti. Tosi menevälle miehelle 90-luvun kännyköitä.
Vähän olen tuunaillutkin. Frödingen prinsessakakku muuttui entistä prinsessaisemmaksi keltaisella itse tehdyllä marsipaaniruusulla, joka oli jäänyt yli nimiäiskakusta.
Muumi-vaipan tarrat olivat jo muutaman pesun jälkeen muuttuneet ihan käppyröiksi, eikä niitä saanut kiinni niin, etteivät ne olisi raapineet vauvan ihoa. Ratkoinpa sitten tarrat pois ja laitoin nepit tilalle. Kuvissa näkyy vielä tarrojen ompeleiden kohdat, mutta eivätköhän ne vähän pesuissa tasoitu.

Aurinkokello ja muutakin

4-vuotias halusi tehdä mummulle lahjan. Ehdotin sitten huovuttamista, jota jo aiemmin viikolla oli kokeiltu. Lopputuloksena näin hieno kaulakoru, suunnittelu ja huovutus pääasiassa siis tyttären tekemää:Minä kiinnitin nauhan ja lisäsin noita nappeja, jotta riipus ei seilaisi nauhassa edestakaisin. Nauhaan pujotin lisäksi vielä napin, jolla korun pituutta voi säätää. Tässä kuvausalustana muuten eskarilaisen naulausharjoituksia.
Viime kesänä rakensimme pihaan aurinkokellon. Viisarina toimii pihavalo. Tasatunnit on maalattu ympäröiviin kiviin. Kellossa riittää haastetta vielä tällekin kesälle: jotain muutakin kuin sekalaisia rikkaruohoja pitänee saada kasvamaan tuossa keskellä. Kello näyttää tietysti tarkasti aikaa, pienenä miinuksena kyllä pilvisen sään aiheuttama toimimattomuus. Mutta silloin ei varmaan ollakaan ulkona kelloa katsomassa...?

Oi mitä värejä!

Aamupäivällä, kun lähdin hakemaan postia laatikosta, bongasin jälleen naapurin Mopin väijymässä meidän pikku misuja meidän pihalla. Mopilla olikin huolellisesti valittu väijymispaikka, josta oli suora näköyhteys meidän kuistille. Kokoahan tällä seudun isännällä on enemmän kuin meidän kahdella pikkuneidillä yhteensä.

Tosi viattomasti kerjäämään silityksiä sitten...

Viime viikonloppuna nupulla olleet sinivuokot olivat avautuneet näin upeiksi! En yleensä oikein sinisestä tykkää, mutta nämä ovat kyllä hienot. Piti sitten vielä tuota uutta liinaakin kuvata, ja kuopus uusissa julboissaan.



Päivän sotku löytyi pihalta: hiekkamuotteja lojuu vähän siellä sun täällä. Vieressä tänään ommeltu neppitaskuvaippa, jossa pinta br-PULia ja sisäpuoli bambujoustofroteeta. Lisäksi sotkussa mukana vielä viimekesäiset betonivalut.

Neppejä... ja päivän sotku

Hain tänään postista pikku paketillisen uusia neppejä. Nyt olisi hirmu himo päästä pihdittämään niitä johonkin. Eilen purin nepityshimoa toissa talvena tehtyyn liivimekkoon, jossa oli aiemmin tarranpalat olkainten kiinnittiminä. Tarrat olivat menneet jo aika huonoiksi, joten nepit pääsivät pelastamaan tilanteen. Mekkokangas on vanha kirpparilöytö, lasten pussilakana, ja kaavan otin jostain vanhasta Suuri Käsityölehdestä (siis mahtava taivutus). Tänään päivällä ompelin myös yhden sivunepillisen PUL-taskuvaipan, mutta siitä ei nyt ole kuvaa, koska piti päästä heti sovittelemaan, ja vaippa onkin jo likavaippaämpärissä. Tähän vaippaan kuitenkin muokkasin Wee wekan kaavaa leventämällä sitä haaran kapeimmasta kohdasta noin sentillä.

Tänään olohuoneen matolla lojui tällainen sotku.


Vasemmalla vihreä raitapaita Marimekon trikoosta, paita valmistunut joskus vuosia sitten. Tarrakiinnitys takana.
Loput vaatteet tämäntalvisia: samettihaalari, kaavaa muokattu ja pienennetty Nuken omat vaatteet -kirjasta. Hattu Lindexin mallistoa - saatu sairaalasta vauvatarvikemainospaketissa, muttei enää pesun jälkeen mahtunut meidän vauvalle. Liivihameen kaavan alkuperää en nyt muista, kuten en puseronkaan (olisikohan ollut Suuri Käsityölehti).

Villaa ja viidakko

Tänään saapui upea uusi kantoliina, Girasol 5,2-metrisenä jungle-kuosilla. Mukavasti kyllä ainakin pyykkiviidakkoon tämä liina sopii.

Hahtuvalangan jämistä syntyi raidalliset vaippahousut Fern & Faerie -ohjetta soveltaen.

Vaikka en aina katkonutkaan lankaa raidan vaihtuessa, jäi silti langapäitä pääteltäväksi ihan kivasti. Näistä hahtuvalangan jämäpäistä ja pikku nökkösestä vaaleanpunaista huovutusvillaa 4-vuotias huovutti pikku pallon kissanleluksi.

Pallo oli Marskin mieleen. Vauhti yltyi niin, ettei kuvaa palloleikistä tahtonut saada, kun suuri metsästäjä oli jo karannut kameran edestä.

Vaippamaniaa

Viime aikoina minulla on ollut vaippavaihde päällä. Viikko sitten saapuneet neppipihdit eivät ainakaan helpottaneet vaipantekovimmaa. Kaavakokeiluja on tullut tehtyä ja aika monta epämääräisen huonoa vaippaa on syntynyt, mutta vihdoin löytyi pari sopivaa kaavaa. Toisen muokkasin itse jostain Suuren käsityölehden kaavasta (en nyt muista oliko vuoden 2005 vai 2007 vaippakaavasta) ja toinen on Wee Wekan sivunepillinen kaava.

Sisätaskukokeiluja erilaisilla nepityksillä ja tarralla:


Tämä seuraava on muuten kokonaan kierrätyskankaista. Velourpuserosta pinta, sisäpuoli flanelliyöpaidasta ja tukikangas koko vaipan alueella trikoisesta yöpaidasta.


Pul-tasku sivunepeillä (Wee wekan kaava).


Taidan jatkossa laittaa nepit ainoastaan sivuille, nuo edestä nepitettävät tuntuu vähän hankalalta pukea. Onkohan mun sorminäppäryydessä vikaa?

Koeluontoinen postaus

Kevään ensimmäiset sinivuokot bongattu kukkapenkistä.