Kantoliinanpaloista läppärilaukku

Reissuun lähtiessä hoksasin, etten omista läppärilaukkua. Viime kesänä hamstratuista didymoksenpaloista saikin muotoiltua upeasti Mäccärini alumiininhohtoon sointuvan pussukan. Pussukan vuorina on tikkikangasta ja kiinnittimenä nepparit.

Kissankantoreppu

Jo kesällä lupasin tyttärelle tehdä kissankantorepun. Valitsimme silloin kankaat yhdessä ja leikkasinkin ne valmiiksi, ompelu vaan jostain syystä jäi silloin tekemättä. Nyt eilen vihdoin sain ommeltua ompelukoneen vieressä lojuneet palaset.

Repun malli on omaa disainia, suunnittelin leikatessa ja ommellessa työn edetessä. Reppu on kokonaan kierrätyskankaista. Kukallinen oranssi kangas oli jo sen verran kulunutta, että silitin kauttaaltaan siihen ohutta tukikangasta ryhtiä ja kestävyyttä antamaan. Repun vuori on jälleen kerran vanhoista housuista.
Reppuun sopii niin kissa kuin nukkekin. Olkahihnat voi laittaa joko ristiin tai tavallisen repun tavoin - laitoin reilusti neppareita, jotta säätövaraa riittäisi. Kantaa voi edessä tai takana.

Tassut kohti kattoa

- Olette Pidetty!
Pikapipo pallotrikoosta ja joustofroteesta. Kuvan kantoliina on Girasol Jungle.

Kantoliinahame

Millikissalan kortteli sai uuden pennun. Naapuriin muutti Sulo, joka tässä sanoo päivää 4-vuotiaan omalle Valkokinuskille.
Ostin jokunen aika sitten kantoliinanpätkän, josta oli tarkoitus tehdä rengasliina. Kyseessä oli alun perin musta-valkoinen Didymos indio, joka oli värjätty oranssilla ja katkaistu noin 2,5 metrin mittaiseksi. Liina tuntui kuitenkin lopulta liian paksulta ja jäykältä rengastettavaksi - sen sijaan siitä tuli erinomainen hamekangas.
Rouva esittelee tässä hametta, jonka ompelin Ottobren kaavalla (joku vuoden 2007 lehti muistaakseni). Helman jätin suoraksi, siinä on kantoliinan alkuperäinen reunakanttaus. Vetoketju tuli vahingossa sivusaumaan, koska leikatessa sattui pieni ajatusvirhe, mutta hyvinhän se tuohonkin sopii.
Oranssi väri tuntui vähän turhan persikkaiselta, joten värjäsin hameen vielä lopulta uudelleen ruusupuun punaisella Dylonilla. Tästä taisi tulla uusi lempihame.

Seinälokerikko kantoliinanpaloista

Tilasin Saksasta Didymokselta pari kantoliinaa ja niiden mukana mukavan satsin kantoliinanpaloja. Tässä ensimmäinen tuotos näistä paloista: seinälokerikko hoitopöydän viereen Katjan siivuista. Taustakankaana ruskeaa farkkua, jota minulta sattui löytymään varastosta. Kulmiin iskin metallirenkaat, mitä ne nyt onkaan nimeltään... ja nauloilla seinään.

Pihlajanmarjainen kantopussi

Öllölän kissakirppikseltä tarttui mukaan palanen vanhaa (puolipellavaista?) damastipöytäliinaa. Googletuksen perusteella kyseessä on Tampellan Pihlajanmarja, jota on valmistettu 1970-1973 (suunnittelija Leena Korpinen). Tuossa linkissä ei vaan ole mainittu tätä kokonaan keltaista väriä, joten en sitten tiiä. Joka tapauksessa kangas oli ihanan pehmeäksi kulunutta ja tosi kaunista. Itse asiassa tästä ruskeasta versiosta mulle tuli ihan mieleen Didyn Pfau, on jotenkin samanhenkistä.

Joka tapauksessa tätä ihan kantoliinan näköistä ja tuntuista kangasta oli juuri yhden kantopussin verran, joten teinpä sitten sellaisen. En ommellut pussia olalta kaksinkerroin, vaan sitä voi taittaa haluamallaan tavalla. Pussin pohjaa muotoilin hieman.

Kuvan mustan hameen ompelin muuten parisen viikkoa sitten Eurokankaan palalaatikon pellavasta. Kaava Ottobresta 2/2007. Ompelin hameen ilman vuoria, tässä sen alle puin valkoisen kirppisalushameen. Muokkasin kaavaa myös siten, että jätin vetoketjun pois ja korvasin sen nepeillä, jotka sijoitin taakse keskelle. Hameessa on kiva vino helmaröyhelö, joka ei kyllä taida kuvista paljon näkyä.
Nyt taisin hurahtaa painokuosien keräilyn lisäksi näihin damasteihin...


Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Ruusuinen neliöliina

Minulla ei ole vielä minkäänlaista kokemusta nykyaikaisista neliöliinoista. Esikoista kannettiin ahkerasti ja onnistuneesti Lifterillä; silloin 6-7 vuotta sitten ei muita neliöitä ollut saatavillakaan. Ja pitkistäkin liinoista markkinoilla taisi olla suunnilleen vain Haikarankehto ja Didymos. Testimielessä kyhäsin nyt jonkinlaisen neliöliinan Eurokankaan palalaarista löytyneestä Laura Ashleyn sisustuskankaasta. Kangas on tukevaa ja yksivärinen puoli (loimilankavaltainen puoli) tuntuu pellavaiselta. Pesun jälkeen kankaalla oli mittaa n. 2,3o metriä ja se meni melkein kokonaan. Ja hintaahan tälle liinalle tuli noin kympin verran kaikkiaan.

(On muuten näin keskikesälläkin jo iltakymmeneltä näköjään liian pimeää ottaa valokuvia.)


Malli on vähän niinku omasta päästä, koska en ole livenä yhtään neliöliinaa päässyt tutkailemaan. Unitukea ei nyt ainakaan vielä ole, ehkä jäljelle jääneestä kangassuikaleesta voisi jonkinlaisen neppikiinnitteisen viritelmän kehitellä, jos tuntuu jatkossa tarpeelliselta. Lantiohihna on yhtenäinen, pujotettu vain neliön läpi ja tikattu kiinni neliön reunoista.
Kankaan väriä jäin vähän miettimään. Kukat ovat ehkä minulle vähän turhan kirjavia, ja suunnittelinkin jo kankaan värjäämistä jollain tummanpunaisella. Siksi tein tikkaukset punaisella. Tosin voi olla, että tämä jää lopulta tällaiseksi pellavaisen väriseksi, saa nähdä. Liinaa voi käyttää yhtä hyvin kummin päin tahansa, eli toimii myös yksivärisenä.
Ainakin hetken kokeiltuna kantotuntuma on ihan ok, mutta eipä tosiaan vielä kunnolla ehditty tänään testaillakaan.

Kierrätysreisitaskuvyölaukku

Kantoliinaillessa olkalaukun kantaminen on hankalaa, joten piti saada vyölaukku. Tässä oma versioni: puolet vanhoista reisitaskuhousuista, vähän tyynyliinaa ja jokunen neppi. Kuvissa taustalla olevan maton olen muuten kutonut muistaakseni 2005.

Voi lapsraukkaa, kun joutuu liian pienissä sukissa olemaan. Kuvan liina on Didymos indio väriltään pistaasi.
Lopuksi Marski lähettää terveisiä kaikille komeille kolleille.

Oi mitä värejä!

Aamupäivällä, kun lähdin hakemaan postia laatikosta, bongasin jälleen naapurin Mopin väijymässä meidän pikku misuja meidän pihalla. Mopilla olikin huolellisesti valittu väijymispaikka, josta oli suora näköyhteys meidän kuistille. Kokoahan tällä seudun isännällä on enemmän kuin meidän kahdella pikkuneidillä yhteensä.

Tosi viattomasti kerjäämään silityksiä sitten...

Viime viikonloppuna nupulla olleet sinivuokot olivat avautuneet näin upeiksi! En yleensä oikein sinisestä tykkää, mutta nämä ovat kyllä hienot. Piti sitten vielä tuota uutta liinaakin kuvata, ja kuopus uusissa julboissaan.



Päivän sotku löytyi pihalta: hiekkamuotteja lojuu vähän siellä sun täällä. Vieressä tänään ommeltu neppitaskuvaippa, jossa pinta br-PULia ja sisäpuoli bambujoustofroteeta. Lisäksi sotkussa mukana vielä viimekesäiset betonivalut.

Villaa ja viidakko

Tänään saapui upea uusi kantoliina, Girasol 5,2-metrisenä jungle-kuosilla. Mukavasti kyllä ainakin pyykkiviidakkoon tämä liina sopii.

Hahtuvalangan jämistä syntyi raidalliset vaippahousut Fern & Faerie -ohjetta soveltaen.

Vaikka en aina katkonutkaan lankaa raidan vaihtuessa, jäi silti langapäitä pääteltäväksi ihan kivasti. Näistä hahtuvalangan jämäpäistä ja pikku nökkösestä vaaleanpunaista huovutusvillaa 4-vuotias huovutti pikku pallon kissanleluksi.

Pallo oli Marskin mieleen. Vauhti yltyi niin, ettei kuvaa palloleikistä tahtonut saada, kun suuri metsästäjä oli jo karannut kameran edestä.