Kissat ja karjalanpiirakka kuusessa

Millikissalan joulukuusi on koristeltu pääasiassa vanhoin koristein. Viime jouluksi virkkaamani lumihiutaleet ja edellisjoulun kynsilakalla maalatut hehkulamput on ripustettu.

 

Lapset huomasivat, miten houkutteleva leikkipaikka joulukuusi voi olla (minuahan kuusi on houkutellut jo monena vuonna rakentamaan oksilleen nukkekotityyppisiä asetelmia, vielä en ole tätä toteuttanut), ja pikkukissat muuttivatkin joulun ajaksi kuusen oksille.

 

 

Pitäähän kissoilla roskapussikin olla jouluroskille.

 

Karjalanpiirakat kuuluvat juhlaan, joten kuusikin sai omansa.

 

Kuusen valojen sähköjohdot olivat niin rumat, että niitä piti vähän maastouttaa. Kieputin leveää nauhaa johtojen ympäri ja ylimääräisestä nauhasta taiteilin ruusukkeen.

 

Rusinapullaksi naamioituneet blogikissat toivottavat hyvää joulua.

 

Hehkulampunkeltaiset terveiset

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin uuden kameran. Seuraavaksi pitäisi opetella käyttämään sitä. On kyllä mukavaa, kun sisätiloissakin voi kuvata jopa ilman salamaa.

Naapurin Sulo on kasvanut hurjaa vauhtia. Mikähän siinä muuten on, kun pikkupoikia kuvatessa kuvauskohde näyttää aina kieltä.

Saippuanteosta innostuin taas pitkästä aikaa. Reilu vuosi sitten tein saippuaa viimeksi, ja silloin ostettua lipeääkin oli vielä jäljellä. Ohje- ja idealähteenä minulla on Saara Kuhan saippuakirja. Sen ohjeella tein ensin oliivisaippuaa, joka ehkä ehti olla hieman turhan kauan muotissa (oli noin 15 tuntia), koska saippua lohkeili leikatessa. No, onpahan vaan aidomman näköistä.

Kookos-limettisaippuaa tein myös, en tosin ihan kirjan ohjeella vaan hieman soveltaen. Nesteenä käytin kookosmaitoa, johon lisäsin limettimehua, ja lopuksi lisäsin saippuamassaan vielä kookoshiutaleita. Harmittavasti vaan limetin ihanaa tuoksua ei saippuaan asti päätynyt, pitäisi varmaan käyttää jotain keinotekoisia hajusteita, jos tuoksuvaa saippuaa haluaisi. Minä en vaan itse siedä juuri mitään keinohajusteita, joten mieluummin sitten ihan tuoksutonta saippuaa. Muottina toimineen jäätelorasian jouduin leikkelemään palasiksi, jotta saippua irtosi, mutta aika herkullisen näköisiä paloja saippuasta kuitenkin tuli.


Ompeluhommiakin olen vähän tehnyt, tässä kuvassa vielä keskeneräinen joulukalenteri...

Vaihteeksi vähän vaippa-asiaa ja kissa valokuvamallina

Tuolla blogin otsikossa luvataan vaippaompeluksia, joten tässä sitten vähän sellaisiakin. Tässä päivän sotku -kuvassa kesän aikana valmistuneita vaippoja, jotka kaikki ovat sivunepillisiä wee wekan vaippakaavasta muokatulla kaavalla tehtyjä. Tällä viikolla olen ommellut pitkästä aikaa muutaman uuden, koska vanhimmat etutarralliset vaipat jäivät jo liian pieniksi. Tein nyt sitten uusia hieman suurennetulla sivuneppikaavalla. Pääasiassa näissä on ulkopinta br-PULia ja sisäpinta coolmaxia, paitsi norsuvaipassa sisällä oranssia bambujoustofroteeta. Tuo pinkki etualalla on sisätasku velourista ja kierrätysflanellista (samasta yöpaidasta muuten, josta edellisen postauksen pyjaman hihat).
Imuina vaipoissa olemme käyttäneet pääasiassa bambuisia ja hamppuisia taittoimuja. Nyt hamppujoustofroteesta ommellut imut ovat tosin kovettuneet vähän liikaa minun makuuni, meillä kun ei ole kuivausrumpua. Kokeeksi ostin nyt palan tencel-froteeta, joka uutena tuntuu tosi pehmeältä ja notkealta, ja on toiminutkin ihan kivasti. Kovettuvuus jää nähtäväksi.

Pul-kankaista jää yli melko isoja paloja, jotka eivät kuitenkaan kunnolla enää vaippaan riitä. Ompelin nyt ylijäämä-öttömönkiäisistä ruokalapun. Mallia otin vähän Marimekon ruokalapusta. Vuoritin lapun ruskealla joustofroteella, jota sattui käden ulottuvilla sopivasti olemaan - tähänhän sopisi melkein mikä tahansa kangas. Näitä täytyy ommella vielä lisää. Ruokalappua esittelee tässä Ylppö.
Valokuvamallina toimiminen oli ilmeisesti niin kivaa, että ruokalapusta ei meinannut kuvaa saadakaan ilman kissaa.

Kantoliinahame

Millikissalan kortteli sai uuden pennun. Naapuriin muutti Sulo, joka tässä sanoo päivää 4-vuotiaan omalle Valkokinuskille.
Ostin jokunen aika sitten kantoliinanpätkän, josta oli tarkoitus tehdä rengasliina. Kyseessä oli alun perin musta-valkoinen Didymos indio, joka oli värjätty oranssilla ja katkaistu noin 2,5 metrin mittaiseksi. Liina tuntui kuitenkin lopulta liian paksulta ja jäykältä rengastettavaksi - sen sijaan siitä tuli erinomainen hamekangas.
Rouva esittelee tässä hametta, jonka ompelin Ottobren kaavalla (joku vuoden 2007 lehti muistaakseni). Helman jätin suoraksi, siinä on kantoliinan alkuperäinen reunakanttaus. Vetoketju tuli vahingossa sivusaumaan, koska leikatessa sattui pieni ajatusvirhe, mutta hyvinhän se tuohonkin sopii.
Oranssi väri tuntui vähän turhan persikkaiselta, joten värjäsin hameen vielä lopulta uudelleen ruusupuun punaisella Dylonilla. Tästä taisi tulla uusi lempihame.

Kierrätysreisitaskuvyölaukku

Kantoliinaillessa olkalaukun kantaminen on hankalaa, joten piti saada vyölaukku. Tässä oma versioni: puolet vanhoista reisitaskuhousuista, vähän tyynyliinaa ja jokunen neppi. Kuvissa taustalla olevan maton olen muuten kutonut muistaakseni 2005.

Voi lapsraukkaa, kun joutuu liian pienissä sukissa olemaan. Kuvan liina on Didymos indio väriltään pistaasi.
Lopuksi Marski lähettää terveisiä kaikille komeille kolleille.

Mikä kissan pissan lemu.

Eilen illalla tein lapsen lierihatun Ottobren nettikaavalla. Minulla oli talvella varastoon ostettua kiinnisilitettävää tukikangasta, jota en ollut aiemmin käyttänyt - pussi oli lojunut ompelupöydän alla siististi varastoituna. Kangasta silittäessä ihmettelin, että onpas kankaan liimassa aika voimakas haju, kunnes tajusin hajun olevan kyllä vanhaa kissanpissaa. Oli sitten jossain vaiheessa joku käynyt siellä ompelupöydän alla pissillä ja tietysti kaikki käyttämättömät tukikankaat pissaantuneet. Hattu joutui pesuun ennen käyttöönottoa, olinhan jo ehtinyt silittää kankaat lieriin kiinni. Pesin ne käyttämättömätkin kankaat, saa nähdä, jäikö niihin yhtään liimaa enää.

Hatun varsinainen kangas on parisen viikkoa sitten kirppikseltä ostetusta tyynyliinasta. Vuori on valkoista lakanaa, jonka ostin uutena varta vasten ompelutarkoitukseen.

Kukkaisa kierrätyshame

Tänään tein parin viikon takaisesta kirppislöytöpussilakanasta itselle hameen samalla kaavalla kuin viimeviikkoisen taskuhameen. Jätin siitä kuitenkin vetoketjun pois ja korvasin sen etukappaleelle leikatulla halkiolla ja nepeillä. Yksi tasku eteen käytännöllisyyttä tuomaan, helmaan ja taskunsuuhun mustaa vinonauhaa antamaan värille vähän ryhtiä.
Valoisa foto sadepäivänä olis kiva ylläri. Kukahan ostaisi uuden kameran.
Marski oli muuten saanut viime perjantaina saalista. Mikä lie pikkulintu... mutta ainakin Marski oli ylpeä tekosistaan ja toi saaliin mamille ja isille nähtäväksi.

Iloinen kierrätyshame

Päivän sotku -kuvassa on tällä kertaa ihan tuoretta tavaraa. Sain äskettäin uudelleenkäytettäväksi vanhan ja tosi käytetyn Marimekon Iloisen takin. Kaikki alkuperäiset napit olivat kadonneet ja kangas oli tosi kulunutta varsinkin hartioista. Tämä kangas, paksu tukeva puuvilla, muuttuu mielestäni kuitenkin farkkujen tapaan vain paremmaksi kuluessaan.
Tein mekosta itselle hameen Suuren Käsityölehden (11-12/2008) "maailman helpoimmalla" hameen kaavalla. Kankaanväristä vetoketjua ei sattunut varastossa olemaan, joten otin sitten reilusti erivärisen. Vyötärönauhaan lisäsin vielä yhden nepin varmistamaan vetoketjun kestävyyttä.

Sitten vielä autenttista valvontakameran kuvaa meidän hiekkalaatikolta. Sisäsiistejä kissoja.

Oi mitä värejä!

Aamupäivällä, kun lähdin hakemaan postia laatikosta, bongasin jälleen naapurin Mopin väijymässä meidän pikku misuja meidän pihalla. Mopilla olikin huolellisesti valittu väijymispaikka, josta oli suora näköyhteys meidän kuistille. Kokoahan tällä seudun isännällä on enemmän kuin meidän kahdella pikkuneidillä yhteensä.

Tosi viattomasti kerjäämään silityksiä sitten...

Viime viikonloppuna nupulla olleet sinivuokot olivat avautuneet näin upeiksi! En yleensä oikein sinisestä tykkää, mutta nämä ovat kyllä hienot. Piti sitten vielä tuota uutta liinaakin kuvata, ja kuopus uusissa julboissaan.



Päivän sotku löytyi pihalta: hiekkamuotteja lojuu vähän siellä sun täällä. Vieressä tänään ommeltu neppitaskuvaippa, jossa pinta br-PULia ja sisäpuoli bambujoustofroteeta. Lisäksi sotkussa mukana vielä viimekesäiset betonivalut.

Villaa ja viidakko

Tänään saapui upea uusi kantoliina, Girasol 5,2-metrisenä jungle-kuosilla. Mukavasti kyllä ainakin pyykkiviidakkoon tämä liina sopii.

Hahtuvalangan jämistä syntyi raidalliset vaippahousut Fern & Faerie -ohjetta soveltaen.

Vaikka en aina katkonutkaan lankaa raidan vaihtuessa, jäi silti langapäitä pääteltäväksi ihan kivasti. Näistä hahtuvalangan jämäpäistä ja pikku nökkösestä vaaleanpunaista huovutusvillaa 4-vuotias huovutti pikku pallon kissanleluksi.

Pallo oli Marskin mieleen. Vauhti yltyi niin, ettei kuvaa palloleikistä tahtonut saada, kun suuri metsästäjä oli jo karannut kameran edestä.