Kantoliinahame

Millikissalan kortteli sai uuden pennun. Naapuriin muutti Sulo, joka tässä sanoo päivää 4-vuotiaan omalle Valkokinuskille.
Ostin jokunen aika sitten kantoliinanpätkän, josta oli tarkoitus tehdä rengasliina. Kyseessä oli alun perin musta-valkoinen Didymos indio, joka oli värjätty oranssilla ja katkaistu noin 2,5 metrin mittaiseksi. Liina tuntui kuitenkin lopulta liian paksulta ja jäykältä rengastettavaksi - sen sijaan siitä tuli erinomainen hamekangas.
Rouva esittelee tässä hametta, jonka ompelin Ottobren kaavalla (joku vuoden 2007 lehti muistaakseni). Helman jätin suoraksi, siinä on kantoliinan alkuperäinen reunakanttaus. Vetoketju tuli vahingossa sivusaumaan, koska leikatessa sattui pieni ajatusvirhe, mutta hyvinhän se tuohonkin sopii.
Oranssi väri tuntui vähän turhan persikkaiselta, joten värjäsin hameen vielä lopulta uudelleen ruusupuun punaisella Dylonilla. Tästä taisi tulla uusi lempihame.

Kierrätysreisitaskuvyölaukku

Kantoliinaillessa olkalaukun kantaminen on hankalaa, joten piti saada vyölaukku. Tässä oma versioni: puolet vanhoista reisitaskuhousuista, vähän tyynyliinaa ja jokunen neppi. Kuvissa taustalla olevan maton olen muuten kutonut muistaakseni 2005.

Voi lapsraukkaa, kun joutuu liian pienissä sukissa olemaan. Kuvan liina on Didymos indio väriltään pistaasi.
Lopuksi Marski lähettää terveisiä kaikille komeille kolleille.

Kukkaisa kierrätyshame

Tänään tein parin viikon takaisesta kirppislöytöpussilakanasta itselle hameen samalla kaavalla kuin viimeviikkoisen taskuhameen. Jätin siitä kuitenkin vetoketjun pois ja korvasin sen etukappaleelle leikatulla halkiolla ja nepeillä. Yksi tasku eteen käytännöllisyyttä tuomaan, helmaan ja taskunsuuhun mustaa vinonauhaa antamaan värille vähän ryhtiä.
Valoisa foto sadepäivänä olis kiva ylläri. Kukahan ostaisi uuden kameran.
Marski oli muuten saanut viime perjantaina saalista. Mikä lie pikkulintu... mutta ainakin Marski oli ylpeä tekosistaan ja toi saaliin mamille ja isille nähtäväksi.

Iloinen kierrätyshame

Päivän sotku -kuvassa on tällä kertaa ihan tuoretta tavaraa. Sain äskettäin uudelleenkäytettäväksi vanhan ja tosi käytetyn Marimekon Iloisen takin. Kaikki alkuperäiset napit olivat kadonneet ja kangas oli tosi kulunutta varsinkin hartioista. Tämä kangas, paksu tukeva puuvilla, muuttuu mielestäni kuitenkin farkkujen tapaan vain paremmaksi kuluessaan.
Tein mekosta itselle hameen Suuren Käsityölehden (11-12/2008) "maailman helpoimmalla" hameen kaavalla. Kankaanväristä vetoketjua ei sattunut varastossa olemaan, joten otin sitten reilusti erivärisen. Vyötärönauhaan lisäsin vielä yhden nepin varmistamaan vetoketjun kestävyyttä.

Sitten vielä autenttista valvontakameran kuvaa meidän hiekkalaatikolta. Sisäsiistejä kissoja.