Pihlajanmarjainen kantopussi

Öllölän kissakirppikseltä tarttui mukaan palanen vanhaa (puolipellavaista?) damastipöytäliinaa. Googletuksen perusteella kyseessä on Tampellan Pihlajanmarja, jota on valmistettu 1970-1973 (suunnittelija Leena Korpinen). Tuossa linkissä ei vaan ole mainittu tätä kokonaan keltaista väriä, joten en sitten tiiä. Joka tapauksessa kangas oli ihanan pehmeäksi kulunutta ja tosi kaunista. Itse asiassa tästä ruskeasta versiosta mulle tuli ihan mieleen Didyn Pfau, on jotenkin samanhenkistä.

Joka tapauksessa tätä ihan kantoliinan näköistä ja tuntuista kangasta oli juuri yhden kantopussin verran, joten teinpä sitten sellaisen. En ommellut pussia olalta kaksinkerroin, vaan sitä voi taittaa haluamallaan tavalla. Pussin pohjaa muotoilin hieman.

Kuvan mustan hameen ompelin muuten parisen viikkoa sitten Eurokankaan palalaatikon pellavasta. Kaava Ottobresta 2/2007. Ompelin hameen ilman vuoria, tässä sen alle puin valkoisen kirppisalushameen. Muokkasin kaavaa myös siten, että jätin vetoketjun pois ja korvasin sen nepeillä, jotka sijoitin taakse keskelle. Hameessa on kiva vino helmaröyhelö, joka ei kyllä taida kuvista paljon näkyä.
Nyt taisin hurahtaa painokuosien keräilyn lisäksi näihin damasteihin...


Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Trikoota ja aitoa ysäriä

Olen nyt hurahtanut trikoon ompeluun. Tähän asti se on aina tuntunut liian hankalalta, lopputuloksena on ollut jotain valmiiksi ihan venähtäneitä lötkyjä. Nyt vihdoin sain hankituksi kaksoisneulan ompelukoneeseen ja saumurinkin kanssa yhteistyö sujuu. Mahtavaa! Talvella olin jo ostanut euron-parin hintaisia trikoopaloja, joista yhdestä syntyi tämä tytön tunika. (Tunika on lyhythihainen, alla on toinen pusero.) Kaava on Ottobresta, oisko se nyt ollut viime kesän numero. En nyt taaskaan laiskuuksissani jaksa mennä tarkistamaan.

Viime viikonloppuna ostin sitten Eurokankaasta lähemmäs yhdeksän metriä trikoota lisää, joten vähäksi aikaa tekemistä kyllä riittää. Minullahan ei siis mopo koskaan käsistä karkaa. No, näistä trikoista syntyi jo yksi pojan paita, johon olisi tarkoitus vielä tehdä jonkinlaista painokuvaa, jos vaan jossain vaiheessa ehtisi.

Keskiviikkona tehtiin taas maakuntakirppismatka, ja tulos olikin aivan uskomaton. Esimerkiksi nämä retrokankaat+kirjoja (mm. joku Harry Potter)+palapelin sisältänyt pussi maksoi neljä (4) euroa! Tuota nukkumattikangastakin on metritolkulla, nimittäin neljä kappaletta lähes pari metriä pitkää verhoa. Mutta mitä ihmettä teen seitsemällä metrillä nukkumattia...?
Saman reissun kirppislöytöjä nämä kirjatkin. Suuri Käsityölehti 10 senttiä, juuri se numero, jossa on kantotakki, jos vaikka syksyllä innostun sellaisen tekemään. Sitten noita vanhoja käsityökirjoja lähes ilmaiseksi. Minä näköjään kerään erityisesti lastenvaateaiheisia kirjoja.
Tuossa Katrin Wassdahlin Ompele tenavien tamineet 0-4-vuotiaille -kirjassa oli kaksi kaava-arkkiakin vielä tallessa. Aika uskomattomilta näyttävät nämä vuoden 1992 tyyliä edustavat lastenvaatteet. Siis mitkä mittasuhteet, aikamoisia telttoja! Lapsethan hukkuvat tollasiin. Mutta ehkä kymmenen vuoden päästä nämäkin alkavat näyttää raikkaan tuoreilta? Kyllähän joskus kauhisteltiin 70-luvun vaatteiden tiukkuuttakin...

Sydänmekko

Olin ostanut tämän Tampellan kankaasta tehdyn lasten pussilakanan joskus ehkä 8-9 vuotta sitten kirppikseltä. Nyt vihdoin löytyi sille oikea aika ja paikka. Mekon kaava on Modasta, olikohan numero 3/2004, ja koko on 110 cm. Tuo mekon pitsinauha on muuten myös samasta pussilakanasta purettu. Vain vinonauha oli ennen käyttämätöntä, tosin sekin on kirppikseltä ja pakkauksesta päätellen ainakin 80-luvun, ellei jopa 70-luvun tavaraa.

Tänään tarttui kirppikseltä mukaan tällainen astia. Minulla ei ole aavistustakaan mikä se on, siksipä se pitikin ostaa. Pyöreän osan halkaisija on noin 11 cm. Materiaaliltaan astia on ilmeisesti jotain keramiikkaa, mitään leimoja tai muita merkintöjä ei ole. Vähän kuin tuhkakuppi, muttei kuitenkaan ehkä ihan...?

Kesän kirppiskausi avattu

Minulla kesään kuuluu ehdottomasti kiertely maakunnan kylien pikkukirppiksillä. Nyt on sitten tältä osin kesäkausi avattu ja muutama kiva pikku löytökin tullut tehtyä. (Minä muuten tykkään älyttömästi värikkään pyykin levittämisestä pyykkinarulle aurinkoisena päivänä. Pyykin värit vaan hehkuvat niin ihanasti keskenään - lempparipyykissä on mahdollisimman paljon raitapaitoja ja retrokankaita iloisesti sekaisin.)
Tuosta sini-turkoosi-kukallisesta Tampellan paksusta puuvillasatiinisesta pussilakanasta olen erityisen iloinen, vaikka se vähän kellarille tuoksahtaakin. Kangas on tukevaa, pussilakanaksi mielestäni aivan liian paksua, joten eiköhän tästä joskus jotain muuta synny. Värin ja kuvion takia piti ostaa myös pinnasängyn keltainen lakana ja vihreäkuvioinen paita, niistä teen jotain ihan muuta. Tuo keltainen olisi aika ihana hameena, ja vihreä vaikka lapsen mekkoon... Punainen sydänpussilakana on omasta lapsuudestani.
Aika hauska löytö oli myös kännykkäkuvioinen kravatti. Tosi menevälle miehelle 90-luvun kännyköitä.
Vähän olen tuunaillutkin. Frödingen prinsessakakku muuttui entistä prinsessaisemmaksi keltaisella itse tehdyllä marsipaaniruusulla, joka oli jäänyt yli nimiäiskakusta.
Muumi-vaipan tarrat olivat jo muutaman pesun jälkeen muuttuneet ihan käppyröiksi, eikä niitä saanut kiinni niin, etteivät ne olisi raapineet vauvan ihoa. Ratkoinpa sitten tarrat pois ja laitoin nepit tilalle. Kuvissa näkyy vielä tarrojen ompeleiden kohdat, mutta eivätköhän ne vähän pesuissa tasoitu.