Kissat ja karjalanpiirakka kuusessa

Millikissalan joulukuusi on koristeltu pääasiassa vanhoin koristein. Viime jouluksi virkkaamani lumihiutaleet ja edellisjoulun kynsilakalla maalatut hehkulamput on ripustettu.

 

Lapset huomasivat, miten houkutteleva leikkipaikka joulukuusi voi olla (minuahan kuusi on houkutellut jo monena vuonna rakentamaan oksilleen nukkekotityyppisiä asetelmia, vielä en ole tätä toteuttanut), ja pikkukissat muuttivatkin joulun ajaksi kuusen oksille.

 

 

Pitäähän kissoilla roskapussikin olla jouluroskille.

 

Karjalanpiirakat kuuluvat juhlaan, joten kuusikin sai omansa.

 

Kuusen valojen sähköjohdot olivat niin rumat, että niitä piti vähän maastouttaa. Kieputin leveää nauhaa johtojen ympäri ja ylimääräisestä nauhasta taiteilin ruusukkeen.

 

Rusinapullaksi naamioituneet blogikissat toivottavat hyvää joulua.

 

Villahousut kuin elokuun illat

Elokuun upeat auringonlaskut inspiroivat tallentamaan hehkuvat värit lankaan. Yllä maisemia kotipihalta ja alla elokuun väriset villahousut vielä keskeneräisinä.
Virallinen blogikissa Marski oli myös mukana kuvausreissulla.
No ihan oikeasti kyllä lanka ei tainnut aivan noin hehkuvaa olla, nuo kameran iltaruskoasetukset taisivat vähän liioitella. Ja langan värikin syntyi enemmän sattumalta kuin suuren taideinspiraation puuskassa. Lopputulos kuitenkin elokuuta ja pihlajanmarjoja.
Lanka on Loftia, jota löytyi vielä paikallisen lankaliikkeen alekorista. Väri oli alunperin vaaleankellertävä. Värjäsin Kool-Aidilla, toivottavasti kestää pissaa. Housujen malli on vähän itse sovellettu Modan 4/2009 vaippahousujen ohjeesta.

Sovitusnukke ilmastointiteipistä

Olen jo kauan kaipaillut itseni kokoista sovitusnukkea, mutta nehän ovat älyttömän kalliita. Nyt törmäsin ideaan tehdä nukke ilmastointiteipistä. Siispä hakemaan Tokmannilta kaksi rullaa (yht. 100 m) teippiä ja komerosta vanha yöpaita. Miehen komensin teippaamaan.


Rouvan täytteenä on rytättyä sanomalehteä ja ripustamista varten (ja hartioiden tukena) henkari. Vyötärön merkitsin sähköteipillä, ehkä lisäilen vielä näitä merkkiraitoja muihinkin kohtiin.

Tässä rouva puettuna koemielessä äitini vanhaan mekkoon, jonka keväällä omin itselleni.

Nuken hinnaksi tuli nyt noin kymppi - teippiä meni ne kaksi rullaa, muut materiaalit eivät maksaneet mitään. Saahan nähdä, kuinka toimii käytännössä, mutta olihan jo tämä tekeminenkin mielenkiintoinen projekti.

Solarigrafiaa

Toissa talvena tutustuin eräällä kansalaisopiston kurssilla solarigrafiaan. Se onkin mukavaa vaihtelua digikameralla päättömästi räpsimiseen. Tässä tekniikassahan siis tehdään kamera esim. filmipurkista tai kaljatölkistä, ladataan se valokuvapaperilla ja kiinnitetään kamera sopivaan paikkaan kuvaamaan mieleiseksi ajaksi, vaikka vuorokaudeksi tai vuodeksi. Valottunut paperi skannataan ja kuvaa voidaan sitten tietokoneella käsitellä.

Sain kurssin opettajalta vähän valokuvapaperia mukaan, ja nyt sitten lopulta sain aikaiseksi ladata pari filmipurkkikameraa. Se onkin mukavan haasteellista pimeässä vessassa - pimiötä ei meillä kotona satu olemaan. Kovin malttamaton tietysti olin ja maltoin antaa kameroiden kuvata vain reilun vuorokauden (28.-29.5.) verran, mutta olipa jo siinäkin ajassa jotain paperille tarttunut. Ensimmäisen pilasin irrottaessani paperia kamerasta, paperi repesi ja lohkeili niin, ettei sitä saanut kunnolla skannattua. Toisen kanssa olin sitten varovaisempi, joten lopputulostakin jo syntyi. Tässä meidän autotalli-varastorakennus kuvattuna filmipurkkikameralla: