Hehkulampunkeltaiset terveiset

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin uuden kameran. Seuraavaksi pitäisi opetella käyttämään sitä. On kyllä mukavaa, kun sisätiloissakin voi kuvata jopa ilman salamaa.

Naapurin Sulo on kasvanut hurjaa vauhtia. Mikähän siinä muuten on, kun pikkupoikia kuvatessa kuvauskohde näyttää aina kieltä.

Saippuanteosta innostuin taas pitkästä aikaa. Reilu vuosi sitten tein saippuaa viimeksi, ja silloin ostettua lipeääkin oli vielä jäljellä. Ohje- ja idealähteenä minulla on Saara Kuhan saippuakirja. Sen ohjeella tein ensin oliivisaippuaa, joka ehkä ehti olla hieman turhan kauan muotissa (oli noin 15 tuntia), koska saippua lohkeili leikatessa. No, onpahan vaan aidomman näköistä.

Kookos-limettisaippuaa tein myös, en tosin ihan kirjan ohjeella vaan hieman soveltaen. Nesteenä käytin kookosmaitoa, johon lisäsin limettimehua, ja lopuksi lisäsin saippuamassaan vielä kookoshiutaleita. Harmittavasti vaan limetin ihanaa tuoksua ei saippuaan asti päätynyt, pitäisi varmaan käyttää jotain keinotekoisia hajusteita, jos tuoksuvaa saippuaa haluaisi. Minä en vaan itse siedä juuri mitään keinohajusteita, joten mieluummin sitten ihan tuoksutonta saippuaa. Muottina toimineen jäätelorasian jouduin leikkelemään palasiksi, jotta saippua irtosi, mutta aika herkullisen näköisiä paloja saippuasta kuitenkin tuli.


Ompeluhommiakin olen vähän tehnyt, tässä kuvassa vielä keskeneräinen joulukalenteri...

Neulemekosta lapsen villapaita

Komerosta löytyneestä vanhasta neulemekosta, jonka olin joskus vuosia sitten ostanut kirppikseltä itselleni, ompelin nyt tyttärelle puseron. Mekko oli S-kokoinen ja lyhythihainen, materiaaliltaan merinovillaa ja akryyliä. Mekko ennen:
Leikkaamisessa käytin hieman apuna Ottobren jotain neuletakin kaavaa (110 cm). Tarkoituksenani oli tehdä takki, mutta tuo sopivan kokoinen pääntie houkutteli jättämään puseroksi. Hihoissa ja helmassa hyödynsin neuleen alkuperäisiä reunoja.

Somisteeksi vähän nauhaa ja nappi. Alkuperäisen Vero Moda -merkkilapun vaihdoin omaan.

Melko reilun kokoinen oli malliltaan jälleen Ottobre-kaava, mutta sopiipahan pidempään. Tytär kyllä valitti, että paita kutittaa, joten saa nähdä pääsekö se kuitenkaan ollenkaan käyttöön. Ehkäpä kokeilen vielä uittaa sitä lanoliinissa.

Pensseli-setä ja -täti keittiössä

Keittiömme kaipasi lisää valoa. Pohjoisen suuntaan oleva ikkuna, ikkunan takana oleva iso kuusi ja tummunut mäntypaneeliseinä eivät olleet kovin valoisa yhdistelmä.


Ikkunan suunnan vaihtaminen olisi ehkä turhan vaivalloista, eikä komeaa kuustakaan raaskisi kaataa, joten maalasimme seinän vaaleaksi. Maalausapuna toimi ekaluokkalainen, joka maalasi pikkupensselillä paneelien saumakohtia. Myös 4-vuotias osallistui seinän hiomiseen. Keittiön tunnelma muuttui kyllä huomattavasti, joskaan vuosia vanha pikkukameramme ei täysin uutta tunnelmaa saanut taltioitua. Vähän sinne päin kuitenkin.

Uudet verhot ompelin vanhasta kirppisverhosta: halkaisin verhon pystysuunnassa kahtia ja ompelin verhon taakse yläreunaan ripustuslenkit tangon pujottamista varten.