Kantoliinahame

Millikissalan kortteli sai uuden pennun. Naapuriin muutti Sulo, joka tässä sanoo päivää 4-vuotiaan omalle Valkokinuskille.
Ostin jokunen aika sitten kantoliinanpätkän, josta oli tarkoitus tehdä rengasliina. Kyseessä oli alun perin musta-valkoinen Didymos indio, joka oli värjätty oranssilla ja katkaistu noin 2,5 metrin mittaiseksi. Liina tuntui kuitenkin lopulta liian paksulta ja jäykältä rengastettavaksi - sen sijaan siitä tuli erinomainen hamekangas.
Rouva esittelee tässä hametta, jonka ompelin Ottobren kaavalla (joku vuoden 2007 lehti muistaakseni). Helman jätin suoraksi, siinä on kantoliinan alkuperäinen reunakanttaus. Vetoketju tuli vahingossa sivusaumaan, koska leikatessa sattui pieni ajatusvirhe, mutta hyvinhän se tuohonkin sopii.
Oranssi väri tuntui vähän turhan persikkaiselta, joten värjäsin hameen vielä lopulta uudelleen ruusupuun punaisella Dylonilla. Tästä taisi tulla uusi lempihame.

Villahousut kuin elokuun illat

Elokuun upeat auringonlaskut inspiroivat tallentamaan hehkuvat värit lankaan. Yllä maisemia kotipihalta ja alla elokuun väriset villahousut vielä keskeneräisinä.
Virallinen blogikissa Marski oli myös mukana kuvausreissulla.
No ihan oikeasti kyllä lanka ei tainnut aivan noin hehkuvaa olla, nuo kameran iltaruskoasetukset taisivat vähän liioitella. Ja langan värikin syntyi enemmän sattumalta kuin suuren taideinspiraation puuskassa. Lopputulos kuitenkin elokuuta ja pihlajanmarjoja.
Lanka on Loftia, jota löytyi vielä paikallisen lankaliikkeen alekorista. Väri oli alunperin vaaleankellertävä. Värjäsin Kool-Aidilla, toivottavasti kestää pissaa. Housujen malli on vähän itse sovellettu Modan 4/2009 vaippahousujen ohjeesta.

Sovitusnukke ilmastointiteipistä

Olen jo kauan kaipaillut itseni kokoista sovitusnukkea, mutta nehän ovat älyttömän kalliita. Nyt törmäsin ideaan tehdä nukke ilmastointiteipistä. Siispä hakemaan Tokmannilta kaksi rullaa (yht. 100 m) teippiä ja komerosta vanha yöpaita. Miehen komensin teippaamaan.


Rouvan täytteenä on rytättyä sanomalehteä ja ripustamista varten (ja hartioiden tukena) henkari. Vyötärön merkitsin sähköteipillä, ehkä lisäilen vielä näitä merkkiraitoja muihinkin kohtiin.

Tässä rouva puettuna koemielessä äitini vanhaan mekkoon, jonka keväällä omin itselleni.

Nuken hinnaksi tuli nyt noin kymppi - teippiä meni ne kaksi rullaa, muut materiaalit eivät maksaneet mitään. Saahan nähdä, kuinka toimii käytännössä, mutta olihan jo tämä tekeminenkin mielenkiintoinen projekti.

Seinälokerikko kantoliinanpaloista

Tilasin Saksasta Didymokselta pari kantoliinaa ja niiden mukana mukavan satsin kantoliinanpaloja. Tässä ensimmäinen tuotos näistä paloista: seinälokerikko hoitopöydän viereen Katjan siivuista. Taustakankaana ruskeaa farkkua, jota minulta sattui löytymään varastosta. Kulmiin iskin metallirenkaat, mitä ne nyt onkaan nimeltään... ja nauloilla seinään.

Silkkivillaista mustikkajäätelöä

Eilen illalla taisin selata netissä vähän liikaa värjättyjä lankoja, koska siinä puoli kahdentoista aikaan yöllä iski aivan pakottava tarve värjätä. Onneksi yläkerran portailla lojui edelleen muutama viikko sitten Prismasta puoleen hintaan ostetut kolme Novita Luxus Wind -kerää. (Periaatteessa en enää osta Novitan lankoja, koska viime vuosina olen joka kerta joutunut pettymään niiden laatuun, vaatteet ovat aina nyppyyntyneet jo parin käytön jälkeen, mutta nyt kun puoleen hintaan sai. Ja pitihän sitä kokeilla, onko tämä luxus oikeasti luksusta.) Lanka oli minun makuuni vähän tylsähkön kylmän väristä, sellaista lilahtavaa vaaleanpunaista (vai vaaleanpunertavaa lilaa?), joten se oli erittäin sopiva kohde värjättäväksi. Kaapista löytyi vielä toissa talvena hamstrattuja Kool-Aid-pusseja, joten pääsin heti hommiin.

Käytin yhteensä kolme jauhepussia, vyyhdin toiseen päähän yksi pussi grapea ja toiseen päähän grape+tropical punch. Lopputuloksena kolme herkullista palloa mustikkajäätelöä.

Nyt on edessä sama ongelma kuin aina ihanien lankojen kanssa - mitä niillä sitten tekisi? Ehkä vain hipelöin näitä keriä ja ihastelen.

Pihlajanmarjainen kantopussi

Öllölän kissakirppikseltä tarttui mukaan palanen vanhaa (puolipellavaista?) damastipöytäliinaa. Googletuksen perusteella kyseessä on Tampellan Pihlajanmarja, jota on valmistettu 1970-1973 (suunnittelija Leena Korpinen). Tuossa linkissä ei vaan ole mainittu tätä kokonaan keltaista väriä, joten en sitten tiiä. Joka tapauksessa kangas oli ihanan pehmeäksi kulunutta ja tosi kaunista. Itse asiassa tästä ruskeasta versiosta mulle tuli ihan mieleen Didyn Pfau, on jotenkin samanhenkistä.

Joka tapauksessa tätä ihan kantoliinan näköistä ja tuntuista kangasta oli juuri yhden kantopussin verran, joten teinpä sitten sellaisen. En ommellut pussia olalta kaksinkerroin, vaan sitä voi taittaa haluamallaan tavalla. Pussin pohjaa muotoilin hieman.

Kuvan mustan hameen ompelin muuten parisen viikkoa sitten Eurokankaan palalaatikon pellavasta. Kaava Ottobresta 2/2007. Ompelin hameen ilman vuoria, tässä sen alle puin valkoisen kirppisalushameen. Muokkasin kaavaa myös siten, että jätin vetoketjun pois ja korvasin sen nepeillä, jotka sijoitin taakse keskelle. Hameessa on kiva vino helmaröyhelö, joka ei kyllä taida kuvista paljon näkyä.
Nyt taisin hurahtaa painokuosien keräilyn lisäksi näihin damasteihin...


Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Sukista nukenvaatteita

Törmäsin hyvään nukenvaateideaan Joskan blogissa: rikkinäisistä sukista tulee hienot nuken sukkahousut. Omista vanhoista sukista ompelin nämä mustaraidalliset. Paita on nuken alkuperäisvarustusta.
Samalla vauhdilla parit vähän pienemmät pojan sukista (koko n. 30-32). Näistä tuli sopivat sellaiselle pienelle pehmeävartaloiselle kylvetettävälle babybornille. Itse nukkea ei nyt saanut lainata kuvauksia varten.
Tietysti piti alkaa miettiä, mitä muita vaatteita sukista voisi tehdä. Pari erilaista tänään syntyikin. Tämä urheilullinen mekko on ommeltu pienistä sukista, joiden suu oli venähtänyt ihan röyhelöksi. Mekkoa varten sukat on leikattu jotakuinkin samoin kuin sukkahousuihin. Mekon yläosa on kaksinkerroin taitettu sukan kärkiosa ja olalla olevat solmimisnauhat on leikattu sukan pohjasta. Mekko on samanlainen takaa.
Paidan kohdalla lipesin jo vähän kierrätysaatteesta: kaulus on uutta resoria ja solmimisnauhat samoin uutta nauhaa. En enää jaksanut etsiä sopivaa kierrätyskankaanpalaa. Muuten siis tämä paitakin on yhdestä sukkaparista tehty.