Hehkulampunkeltaiset terveiset

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin uuden kameran. Seuraavaksi pitäisi opetella käyttämään sitä. On kyllä mukavaa, kun sisätiloissakin voi kuvata jopa ilman salamaa.

Naapurin Sulo on kasvanut hurjaa vauhtia. Mikähän siinä muuten on, kun pikkupoikia kuvatessa kuvauskohde näyttää aina kieltä.

Saippuanteosta innostuin taas pitkästä aikaa. Reilu vuosi sitten tein saippuaa viimeksi, ja silloin ostettua lipeääkin oli vielä jäljellä. Ohje- ja idealähteenä minulla on Saara Kuhan saippuakirja. Sen ohjeella tein ensin oliivisaippuaa, joka ehkä ehti olla hieman turhan kauan muotissa (oli noin 15 tuntia), koska saippua lohkeili leikatessa. No, onpahan vaan aidomman näköistä.

Kookos-limettisaippuaa tein myös, en tosin ihan kirjan ohjeella vaan hieman soveltaen. Nesteenä käytin kookosmaitoa, johon lisäsin limettimehua, ja lopuksi lisäsin saippuamassaan vielä kookoshiutaleita. Harmittavasti vaan limetin ihanaa tuoksua ei saippuaan asti päätynyt, pitäisi varmaan käyttää jotain keinotekoisia hajusteita, jos tuoksuvaa saippuaa haluaisi. Minä en vaan itse siedä juuri mitään keinohajusteita, joten mieluummin sitten ihan tuoksutonta saippuaa. Muottina toimineen jäätelorasian jouduin leikkelemään palasiksi, jotta saippua irtosi, mutta aika herkullisen näköisiä paloja saippuasta kuitenkin tuli.


Ompeluhommiakin olen vähän tehnyt, tässä kuvassa vielä keskeneräinen joulukalenteri...

Neulemekosta lapsen villapaita

Komerosta löytyneestä vanhasta neulemekosta, jonka olin joskus vuosia sitten ostanut kirppikseltä itselleni, ompelin nyt tyttärelle puseron. Mekko oli S-kokoinen ja lyhythihainen, materiaaliltaan merinovillaa ja akryyliä. Mekko ennen:
Leikkaamisessa käytin hieman apuna Ottobren jotain neuletakin kaavaa (110 cm). Tarkoituksenani oli tehdä takki, mutta tuo sopivan kokoinen pääntie houkutteli jättämään puseroksi. Hihoissa ja helmassa hyödynsin neuleen alkuperäisiä reunoja.

Somisteeksi vähän nauhaa ja nappi. Alkuperäisen Vero Moda -merkkilapun vaihdoin omaan.

Melko reilun kokoinen oli malliltaan jälleen Ottobre-kaava, mutta sopiipahan pidempään. Tytär kyllä valitti, että paita kutittaa, joten saa nähdä pääsekö se kuitenkaan ollenkaan käyttöön. Ehkäpä kokeilen vielä uittaa sitä lanoliinissa.

Pensseli-setä ja -täti keittiössä

Keittiömme kaipasi lisää valoa. Pohjoisen suuntaan oleva ikkuna, ikkunan takana oleva iso kuusi ja tummunut mäntypaneeliseinä eivät olleet kovin valoisa yhdistelmä.


Ikkunan suunnan vaihtaminen olisi ehkä turhan vaivalloista, eikä komeaa kuustakaan raaskisi kaataa, joten maalasimme seinän vaaleaksi. Maalausapuna toimi ekaluokkalainen, joka maalasi pikkupensselillä paneelien saumakohtia. Myös 4-vuotias osallistui seinän hiomiseen. Keittiön tunnelma muuttui kyllä huomattavasti, joskaan vuosia vanha pikkukameramme ei täysin uutta tunnelmaa saanut taltioitua. Vähän sinne päin kuitenkin.

Uudet verhot ompelin vanhasta kirppisverhosta: halkaisin verhon pystysuunnassa kahtia ja ompelin verhon taakse yläreunaan ripustuslenkit tangon pujottamista varten.

Orvokkipyjama pakkasessa

Millikissalan kissojen mielestä talvi on koittanut. Ulkona voi käydä korkeintaan vahingossa puoli minuuttia, ja sekin aika vietetään oven takana palellen.

Keväällä kirppikseltä ostamastani lasten pussilakanasta ompelin tyttärelle pyjaman Juju-kirjan kaavoilla. Malli on sama kuin aiemmin ompelemassani flanellipyjamassa. Tähän orvokkipyjamaan applikoin perhosen. Pääntien, hihansuut ja lahkeet rypytin pitsikuminauhan avulla. Paita on ehtinyt olla jo käytössä pari yötä, housut valmistuivat tänään.

Meillä on kassillinen sekalaisia kankaisia mainos-ostoskasseja, joista suurin osa on liian pieniä perheellisen ruokaostoksia varten. Nyt ompelin kokeeksi yhden kangaskassin muovikassin kaavalla. Jos tämä toimii, täytyy tehdä näitä niin monta, että viikon ruokaostokset saa hoidettua riittävän isoilla ja siisteillä kasseilla. Tämän kangas on paksuhkoa kirppisverhoa, ja reunat huolittelin vinonauhalla.

Ruisleipä vetoketjulla ja villainen piirakka

Leikkiruokainto jatkui villaisella karjalanpiirakalla ja salaattipäällysteisellä ruisleivällä.

Piirakan täyte ei muuten oikeastaan ole villaa, vaan jotain vanhasta keinokuituneuletakista leikattua neulosta. Piirakan kuori on pesukoneessa huovutetusta villapaidasta. Ruisleipä on joustofroteeta, ja se on täytetty vanulevyllä ja partajugurttipurkin kannen palasella. Nappitomaatit ja -suolakurkku ovat kuvausrekvisiittaa.

Ruisleipä jatkojalostui vetoketjulliseksi pussukaksi, jonka kankaat ovat vanhoista housuista. Pussukka on vuoritettu farkulla.

Vanhoja mattoja

Valokuvia järjestellessä löytyi mattokuvia kesältä 2005. Mattojen kutominen on niin kivaa, että laitanpa tähän hyvien muistojen kunniaksi jokusen kuvan.

Kaikki matot olen kutonut mummo(je)ni aikoinaan leikkelemistä kuteista, joita äitini varastoissa on yllin kyllin. Ollapa taas kesä ja kangaspuissa loimi.



Jotta ei ihan nykypäivä unohtuisi, tässä vielä eilen ompelemani perusteeppari pojalle. Kaavana Ottobren joku kapea malli, mielestäni juuri hyvän kapea näille hoikahkoille lapsille ja aluspaidaksi. Lehden numero on tietysti taas hukassa, mutta ainakin pari vuotta vanha lehti kuitenkin kyseessä.

Kissankantoreppu

Jo kesällä lupasin tyttärelle tehdä kissankantorepun. Valitsimme silloin kankaat yhdessä ja leikkasinkin ne valmiiksi, ompelu vaan jostain syystä jäi silloin tekemättä. Nyt eilen vihdoin sain ommeltua ompelukoneen vieressä lojuneet palaset.

Repun malli on omaa disainia, suunnittelin leikatessa ja ommellessa työn edetessä. Reppu on kokonaan kierrätyskankaista. Kukallinen oranssi kangas oli jo sen verran kulunutta, että silitin kauttaaltaan siihen ohutta tukikangasta ryhtiä ja kestävyyttä antamaan. Repun vuori on jälleen kerran vanhoista housuista.
Reppuun sopii niin kissa kuin nukkekin. Olkahihnat voi laittaa joko ristiin tai tavallisen repun tavoin - laitoin reilusti neppareita, jotta säätövaraa riittäisi. Kantaa voi edessä tai takana.