Ruusuinen neliöliina

Minulla ei ole vielä minkäänlaista kokemusta nykyaikaisista neliöliinoista. Esikoista kannettiin ahkerasti ja onnistuneesti Lifterillä; silloin 6-7 vuotta sitten ei muita neliöitä ollut saatavillakaan. Ja pitkistäkin liinoista markkinoilla taisi olla suunnilleen vain Haikarankehto ja Didymos. Testimielessä kyhäsin nyt jonkinlaisen neliöliinan Eurokankaan palalaarista löytyneestä Laura Ashleyn sisustuskankaasta. Kangas on tukevaa ja yksivärinen puoli (loimilankavaltainen puoli) tuntuu pellavaiselta. Pesun jälkeen kankaalla oli mittaa n. 2,3o metriä ja se meni melkein kokonaan. Ja hintaahan tälle liinalle tuli noin kympin verran kaikkiaan.

(On muuten näin keskikesälläkin jo iltakymmeneltä näköjään liian pimeää ottaa valokuvia.)


Malli on vähän niinku omasta päästä, koska en ole livenä yhtään neliöliinaa päässyt tutkailemaan. Unitukea ei nyt ainakaan vielä ole, ehkä jäljelle jääneestä kangassuikaleesta voisi jonkinlaisen neppikiinnitteisen viritelmän kehitellä, jos tuntuu jatkossa tarpeelliselta. Lantiohihna on yhtenäinen, pujotettu vain neliön läpi ja tikattu kiinni neliön reunoista.
Kankaan väriä jäin vähän miettimään. Kukat ovat ehkä minulle vähän turhan kirjavia, ja suunnittelinkin jo kankaan värjäämistä jollain tummanpunaisella. Siksi tein tikkaukset punaisella. Tosin voi olla, että tämä jää lopulta tällaiseksi pellavaisen väriseksi, saa nähdä. Liinaa voi käyttää yhtä hyvin kummin päin tahansa, eli toimii myös yksivärisenä.
Ainakin hetken kokeiltuna kantotuntuma on ihan ok, mutta eipä tosiaan vielä kunnolla ehditty tänään testaillakaan.

Säkillinen vanhoja housuja -projektin tuotos

Vyölaukkua varten kankaita etsiessäni törmäsin siis säkilliseen vanhoja housuja. Näistä olisi vihdoin aika päästä eroon, joten olkoon nyt vaikka Tuhoa säkillinen vanhoja housuja -projekti meneillään kaikkien muiden urakoiden lisäksi. Tänään kului melkein yhdet housut; tein niistä pojalle bermudat uusimman Ottobren kaavalla. Housuista jäi jäljelle vielä ehjä vetoketju.
Leikkasin pöksyt siten, että alkuperäiset sivusaumat ja reisitaskut säilyivät. Tikkasin kuluneiden sivusaumojen päälle vahvikkeen ompelukoneen taso-ompeleella. Nämä tikkaukset eivät jostain syystä päätyneet kunnolla kuvaan asti...
Minulla on ollut suunnitelmissa tehdä lastenvaatteisiin kokolaput, jotta myöhemmin olisi vähän helpompi vanhoja vaatteita lajitella. Ostin leveää puuvillanauhaa lappuja varten ja aluksi kokeilin tehdä numerot ompelukoneella, mutta nauha vaatisi tällöin taakseen tukikangasta ja lapusta tulisi kovempi. Seuraavaksi aion kokeilla sabluunan avulla kokonumeron (ja ehkä jonkun oman logon?) painamista, mutta en vaan ole saanut tätä aikaiseksi. Näihin housuihin ompelin sitten pelkän tyhjän lapun, ehkä joskus saan aikaiseksi painaa siihen koon (134) tai sitten en.

Kierrätysreisitaskuvyölaukku

Kantoliinaillessa olkalaukun kantaminen on hankalaa, joten piti saada vyölaukku. Tässä oma versioni: puolet vanhoista reisitaskuhousuista, vähän tyynyliinaa ja jokunen neppi. Kuvissa taustalla olevan maton olen muuten kutonut muistaakseni 2005.

Voi lapsraukkaa, kun joutuu liian pienissä sukissa olemaan. Kuvan liina on Didymos indio väriltään pistaasi.
Lopuksi Marski lähettää terveisiä kaikille komeille kolleille.

Juhannushame

Koska mulla ei ole juhannusaattona parempaa tekemistä kuin päivittää blogia, niin tässäpä kuva edellisessä postauksessa mainitusta hameesta.
Taustan tuolin tuunaus on kissojen tassualaa. Tuoli alun perin kierrätyskeskuksesta.

Lakanoista lastenvaatteita

Jo useamman vuoden varastossa lojuneet vaaleanpunaiset kirppislakanat (pussi- ja aluslakana samaa kangasta) pääsivät vihdoin käyttöön. Ensi alkuun tein mekon Modan parin vuoden takaisella kaavalla. Ompeluohjeista puuttui puolet, eikä mekosta ollut edes valokuvaa takaa päin, joten jouduin vähän arvailemaan kaavasuunnittelijan tarkoitusperiä, mutta aika söpö nepillinen mekko lopulta tuli. Mekossa on siis takana neppikiinnitys. Näissä kuvissa mekko on jo käytön jäljiltä likaisena olohuoneen lattialle lojumaan jääneenä. No suoristelin kyllä vähän kuvatessa.
Päivän sotkuista päätellen meidän lapsilla on parempi värisilmä kuin kameralla. Alemmassa kuvassa kuitenkin värit ehkä hieman lähempänä todellisuutta.
Haaveilen tästä kankaasta vielä kantoliinaa. Ehkäpä rengasliina punaisilla tai pinkeillä metallirenkailla?

Toukokuisesta keltaisesta kirppislöytölakanasta ompelin isommalle tytölle hameen ja pienemmälle hatun. Hameesta ei nyt vielä ole kuvaa, koska se on käytössä ja käyttäjä ei ole kotona, mutta aurinkoinen hattu saatiin kuvattua vesisateessa. Hatusta tuli ehkä vähän liian suuri, mutta mahtuupahan päähän vielä loppukesälläkin. Kaava uusimmasta Ottobresta.

Trikoota ja aitoa ysäriä

Olen nyt hurahtanut trikoon ompeluun. Tähän asti se on aina tuntunut liian hankalalta, lopputuloksena on ollut jotain valmiiksi ihan venähtäneitä lötkyjä. Nyt vihdoin sain hankituksi kaksoisneulan ompelukoneeseen ja saumurinkin kanssa yhteistyö sujuu. Mahtavaa! Talvella olin jo ostanut euron-parin hintaisia trikoopaloja, joista yhdestä syntyi tämä tytön tunika. (Tunika on lyhythihainen, alla on toinen pusero.) Kaava on Ottobresta, oisko se nyt ollut viime kesän numero. En nyt taaskaan laiskuuksissani jaksa mennä tarkistamaan.

Viime viikonloppuna ostin sitten Eurokankaasta lähemmäs yhdeksän metriä trikoota lisää, joten vähäksi aikaa tekemistä kyllä riittää. Minullahan ei siis mopo koskaan käsistä karkaa. No, näistä trikoista syntyi jo yksi pojan paita, johon olisi tarkoitus vielä tehdä jonkinlaista painokuvaa, jos vaan jossain vaiheessa ehtisi.

Keskiviikkona tehtiin taas maakuntakirppismatka, ja tulos olikin aivan uskomaton. Esimerkiksi nämä retrokankaat+kirjoja (mm. joku Harry Potter)+palapelin sisältänyt pussi maksoi neljä (4) euroa! Tuota nukkumattikangastakin on metritolkulla, nimittäin neljä kappaletta lähes pari metriä pitkää verhoa. Mutta mitä ihmettä teen seitsemällä metrillä nukkumattia...?
Saman reissun kirppislöytöjä nämä kirjatkin. Suuri Käsityölehti 10 senttiä, juuri se numero, jossa on kantotakki, jos vaikka syksyllä innostun sellaisen tekemään. Sitten noita vanhoja käsityökirjoja lähes ilmaiseksi. Minä näköjään kerään erityisesti lastenvaateaiheisia kirjoja.
Tuossa Katrin Wassdahlin Ompele tenavien tamineet 0-4-vuotiaille -kirjassa oli kaksi kaava-arkkiakin vielä tallessa. Aika uskomattomilta näyttävät nämä vuoden 1992 tyyliä edustavat lastenvaatteet. Siis mitkä mittasuhteet, aikamoisia telttoja! Lapsethan hukkuvat tollasiin. Mutta ehkä kymmenen vuoden päästä nämäkin alkavat näyttää raikkaan tuoreilta? Kyllähän joskus kauhisteltiin 70-luvun vaatteiden tiukkuuttakin...

Vaipan muodonmuutos

Onnistuin talvella tekemään jotakuinkin maailman huonoimman vaipan. Kyseessä oli 3,5-vuotiaalle yökäyttöön tarkoitettu (X)L-kokoinen etutarrallinen PUL-tasku. Kaikki meni pieleen oikeastaan alusta asti: vaipan kaava ei ollut ollenkaan sopiva käyttäjälleen, vaan vyötärölle eteen jäi nyrkinmentävä kolo, kun reisien kohdalta vaippa oli jo sopivan tiukka. Tarraksi laitoin jotain sellaista, jonka pehmeä puoli meni huonoksi jo muutamien pesujen jälkeen, eivätkä tarrat pysyneet kiinni. Olin ostanut tarran joskus vuosia sitten, enkä muista ihan varmaksi sen merkkiä, mutta on saattanut olla Touchtapea(?). Kaiken lisäksi etutarra meni liian alas, joten sekin heikensi vaipan istuvuutta ja tarran kiinnipysyvyyttä. Ompelin vaippaan lisäksi vanhasta froteepyyhkeestä kiinteän imuosan, joka meni pian ihan kovaksi koppuraksi ja kuivuikin älyttömän hitaasti. Vaippa siis todellakaan ei ollut kovin käyttökelpoinen.

PUL oli kuitenkin vielä ihan ehjää, vaikka olikin tuota vähän huonomaineista 1mil-PULia (josta meilläkin muuten dalmatialaiskuosi hajosi nopeasti), joten ajattelin kokeilla, miten vaippa muotoutuisi uudeksi pienemmäksi. Purin jalanteiden kuminauhat ja ratkoin kiinteän imun pois. Sitten vaan kaksinkerroin taitetusta vaipasta leikkasin S-kokoisen sivunepillisen kaavan mukaan siten, että takasauma ja täyttöaukko jäivät uuteenkin vaippaan. Etuosan siivekkeet eivät ihan mahtuneet kankaalle, joten kavensin niitä sen mukaan, miten kankaalle sopi. Tässä kangas leikattuna, nuo kuvassa näkyvät pesutarrat purin kyllä tietysti vielä myöhemmin. Sisäpuolen kangas on muuten tavallista puuvillatrikoota, jota minulla oli talvella vaipan kokoinen jämäpala jäljellä.
Ihan toimiva sivuneppivaippa tuli:

Solarigrafiaa

Toissa talvena tutustuin eräällä kansalaisopiston kurssilla solarigrafiaan. Se onkin mukavaa vaihtelua digikameralla päättömästi räpsimiseen. Tässä tekniikassahan siis tehdään kamera esim. filmipurkista tai kaljatölkistä, ladataan se valokuvapaperilla ja kiinnitetään kamera sopivaan paikkaan kuvaamaan mieleiseksi ajaksi, vaikka vuorokaudeksi tai vuodeksi. Valottunut paperi skannataan ja kuvaa voidaan sitten tietokoneella käsitellä.

Sain kurssin opettajalta vähän valokuvapaperia mukaan, ja nyt sitten lopulta sain aikaiseksi ladata pari filmipurkkikameraa. Se onkin mukavan haasteellista pimeässä vessassa - pimiötä ei meillä kotona satu olemaan. Kovin malttamaton tietysti olin ja maltoin antaa kameroiden kuvata vain reilun vuorokauden (28.-29.5.) verran, mutta olipa jo siinäkin ajassa jotain paperille tarttunut. Ensimmäisen pilasin irrottaessani paperia kamerasta, paperi repesi ja lohkeili niin, ettei sitä saanut kunnolla skannattua. Toisen kanssa olin sitten varovaisempi, joten lopputulostakin jo syntyi. Tässä meidän autotalli-varastorakennus kuvattuna filmipurkkikameralla: