Ruusuinen neliöliina

Minulla ei ole vielä minkäänlaista kokemusta nykyaikaisista neliöliinoista. Esikoista kannettiin ahkerasti ja onnistuneesti Lifterillä; silloin 6-7 vuotta sitten ei muita neliöitä ollut saatavillakaan. Ja pitkistäkin liinoista markkinoilla taisi olla suunnilleen vain Haikarankehto ja Didymos. Testimielessä kyhäsin nyt jonkinlaisen neliöliinan Eurokankaan palalaarista löytyneestä Laura Ashleyn sisustuskankaasta. Kangas on tukevaa ja yksivärinen puoli (loimilankavaltainen puoli) tuntuu pellavaiselta. Pesun jälkeen kankaalla oli mittaa n. 2,3o metriä ja se meni melkein kokonaan. Ja hintaahan tälle liinalle tuli noin kympin verran kaikkiaan.

(On muuten näin keskikesälläkin jo iltakymmeneltä näköjään liian pimeää ottaa valokuvia.)


Malli on vähän niinku omasta päästä, koska en ole livenä yhtään neliöliinaa päässyt tutkailemaan. Unitukea ei nyt ainakaan vielä ole, ehkä jäljelle jääneestä kangassuikaleesta voisi jonkinlaisen neppikiinnitteisen viritelmän kehitellä, jos tuntuu jatkossa tarpeelliselta. Lantiohihna on yhtenäinen, pujotettu vain neliön läpi ja tikattu kiinni neliön reunoista.
Kankaan väriä jäin vähän miettimään. Kukat ovat ehkä minulle vähän turhan kirjavia, ja suunnittelinkin jo kankaan värjäämistä jollain tummanpunaisella. Siksi tein tikkaukset punaisella. Tosin voi olla, että tämä jää lopulta tällaiseksi pellavaisen väriseksi, saa nähdä. Liinaa voi käyttää yhtä hyvin kummin päin tahansa, eli toimii myös yksivärisenä.
Ainakin hetken kokeiltuna kantotuntuma on ihan ok, mutta eipä tosiaan vielä kunnolla ehditty tänään testaillakaan.